Uusi vuosi taittui mukavasti, kuinka ollakaan, biitsillä. Saimme siis kutsun beach volley –pareiltamme Keatan vanhempien holiday houselle, Lakes Entranceen. Päätimme lähteä perjantaina aikaisin aamulla, jotta välttyisimme matkustamasta kaikkein kuumimpana aikana päivästä – melkomoista hellettä oli luvassa.
Lämpötilat olivatkin kohdallaan. Perjantaina paikan päälle saapuessamme oli n. +42. Matkustettuamme 6 tuntia junalla ja bussilla Keata ja Mattias tulivat hakemaan meitä Lakes Entrancen paikallisesta pizzeriasta, jossa poistimme ahkerasti näläntunnetta. Venematka mökille järveä pitkin kesti n. 10 minuuttia. Perillä odotti kapea polku, joka vei metsään… mihin ihmeeseen meitä vietiin?
Polun päästä löytyi kodikas pikku mökki, ja mökin takaa aukeni puolestaan mahtava valtameren ranta. Nimeltään "90 mile beach!"
Sen kummemmitta napattiin heti body boardit ja opeteltiin vähän lukemaan aaltoja. Kun siitä toivuttiin, niin tietysti tuolla porukalla piti saada beach volley –kenttä pystyyn. Rautakaupassa käynti, pari teknistä palaveria ja pian olivat tolpat ja kenttä pystyssä. Pelailtua tulikin useaan eri otteeseen. Mattiakselta tuskin sai palloa pois koko viikonloppuna, niin innoissaan mies oli uudesta kentästä.
Lauantaina paikalle saapui vähän lisää porukkaa uutta vuotta vaihtamaan. Nyt muonavahvuus oli meidän neljän lisäksi Keatan äiti Jenny, sisko Skye (kaikki kolme alla venekuvassa), miehensä Ryan, ja liuta ystäviä: Trent ja Meg (ja joku kaveri jonka nimeä en osaa tavata).
Ei liene yllättävää, että ohjelmassa oli barbecueta. Ja paljon olutta. Ja keskustelua oluesta ja sen juomisesta eri maissa… Juha myös tarjosi innolla tutkimustuloksia, josta tulikin illan lentävä lause.
Puolen yön aikaan siirryttiin rannalle katselemaan ilotulitusta kyliltä, korkattiin kuohuviinit ja poltettiin parit sädetikut (muut omat ilotulitteet ovat lailla kiellettyjä Victoriassa). Yö venyi vielä pitkälle oluen voimalla. Tarjottu raaka Finlandia-vodka ei vaan jostain syystä kavereille kelvannut…
Uuden vuoden ensimmäinen päivä alkoi Suomi-Ruotsi -akselilla melkoisen hiipuen. Joillekin Ausseillekin oli luvassa kanuunapäivä. Repäistiin itsemme kuitenkin ylös aikaisin ja muna-pekoni-paahtoleipä-aamiaisen jälkeen siirryttiin harrastamaan vesiurheilua järvelle. Pienen katselun ja tunnustelun jälkeen uskaltauduin koittamaan ja yllätin itsenikin nousemalla veden pinnalle jo melkein toisella, mutta kunnolla neljännellä yrityksellä! Asiaan kuuluvat, pari kunnon läiskähdystä tuli tehtyä, nyt ovat paikat jännittämisestä ja kaatumisista kipeinä. Mutta olipa hauskaa – ilman hyppyjäkin, toistaiseksi!
Päiväunet kuuluvat vapaapäivän ohjelmaan meillä aina, kun mahdollista. Lueskelin Harry Potterin loppuun ja sammuin retkituoliin pihalle. Muut ottivat unosia sisällä. Sitten heräsin pisaroihin. "Change" oli tullut ja muutti sään totaalisesti. Luvassa loppupäiväksi myrskyä, joten unten ja illallisen jälkeen oli ohjelmassa sisäpelejä – Pictionarya perhejoukkueilla. Sijoitus selkeä hopea. Voittajat Skye ja Ryan ovat sentään naimisissa!
Maanantaina oli aamupelailun ja aalloissa pyörimisen jälkeen sitten vuorossa pitkä kotimatka. Junamatka sujui leppoisasti; Juha luki ja minä nukuin melkein koko matkan!
Opossumit oli käyneet maistelemassa ruukkupuutarhani antimia poissa ollessamme… Herneen taimet olivat tehneet kauppansa. Eivät taida siitä enää toeta [eivät toenneet, toim.huom.]. Piru ne periköön! Onneksi olivat muut jättäneet rauhaan, mitä nyt vähän olivat persiljaa maistaneet.
Muuten oli kotitalo pystyssä ja "Kimono" kastellut kukat tunnollisesti. Nanae (oikealta nimeltään, tämä japanilainen alivuokralainen) lähti töihin Tokion uuteen IKEAan viime maanantaina, joten mietittiin kuka voisi tulla siihen seuraavaksi. Latvalan Piia tulee vierailulle pian, 17.1. ja heti perään 28. päivä Juhan porukat, Seija ja Rantsu. Toivottavasti ja luultavasti huoneeseen löydetään uusi vuokraaja sen jälkeen, helmikuun puolestavälistä. Mukavaa vilskettä siis riittää lähes koulun alkuun saakka!
Kommentit