Juhan läksiäisillallinen on tänään - kymmenisen kaveria on tulossa kivaan Cookie-ravintolaan syömään ja jättämään jäähyväisiä. Lento on huomenna puolilta päivin, ja kaveri saapuu Thaimaassa oleilun jälkeen maanantaina Suomeen. Onpa jännää.

Rankkaa aikaahan tämä on; asioiden järjestelyä hurjalla vauhdilla, eikä voi välttyä tunteiden pintaan tuloa, monestakin syystä. Sinänsä hienoja tunteita, kun tietää, että on menossa kotiin, perheen ja ystävien luo, ja toisaalta voi konkreettisesti huomata, että on todella onnistunut täälläkin saamaan erittäin hyviä ystäviä ja uusia hienoja tuttavuuksia. 'A road to a friend's house is never too long', kuuluu sanonta. Näinä päivinä 20.000 km maapallon laidalta toiselle kutistuu pieneksi tietotekniikan ja nopeiden lentojen ansiosta. Toivonkin, että ainakin joidenkin kanssa onnistutaan pysymään yhteyksissä.

Toisaalta taas tuleva elämä jännittää - elämää rakennetaan uudelle pohjalle, joka on täynnä mahdollisuuksia, mutta ei pidä väheksyä myöskään paluu'shokkia'. Asiat eivät toki ole olleet vakuumissa tätä 1,5 vuotta kun olen ollut pois. Ja hyvä niin.

Nyt taas kouluhommien kimppuun, lauantaina pitää jättää Knowledge Managementin case ryhmäraportti ja oppimispäiväkirja.

Kuuluillaan, pian!