Pitkään seuraamamme karvainen ystävämme tosiaan pullautti taskustaan poikasen, joka sen jälkeen emonsa selkäkarvoihin takertuneena seurasi tätä joka paikkaan. Muun muassa iltaisin meidän parvekkeellemme, tietysti ruokaa etsimään - tämä selvisi meille hyvinkin pian.
Suloiset karvapörriäiset saivat meiltä aluksi varauksettoman vastaanoton. Laitoimme leipäpaloja tarjolle, ja hyvinhän ne kelpasivat iltapalaksi. Mekastus on jatkunut katolla ja ilmeisesti myös räystään sisällä, yksi lauta törröttää irti ja tarjoaa oivan astinlaudan kavereille sisälle suojaan. Mahtavatko päivän siestat viettää siellä?
Tässä pari otosta ei-niin-mukavista ylläreistä yöllisen mekastuksen jälkeen... Tomaatit pureskeltu ja kärsineinä (tosiaan, onnistuin kasvattamaan pieniksi ja vihreiksi asti pari). Kakkapökäleitä parvekkeen kaiteella. Mehikasvi kaadettuna. Basilikojen päällä hypitty. Sitruunamelissat haukkailtu.
Ja itse syyllinen, tai ainakin yksi niistä. Nauttimassa ilmaista illallista takapihalla:
On ne aika veitikoita.
Kommentit