Raimo K.O. Väisänen
s. 28.2.1948 Jyväskylä
k. 16.4.2006 Suomussalmi

"Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia, kun kenkäni pohojat kestää..."
- pohjalainen kansanlaulu ja isän "saunalaulu"

Oma isä on mennyt pois, ja sitä on vaikea uskoa. Isä meni niin äkisti, sydän petti rauhallisena pääsiäissunnuntaiaamuna. Ikävä on suuri jo nyt. Päällimmäisenä on tunne siitä, että poislähtö tapahtui liian aikaisin - isällä oli paljon rautoja tulessa ja hän rakensi uutta elämää vaikeiden aikojen jälkeen. Sitä ehkä tajuaa olevansa aikuinen ihminen vasta, kun menettää oman vanhempansa.

Isä rakasti ihmisiä, hauskanpitoa ja elämän nautintoja. Hän oli intohimoinen ja tunnettu urheilun, penkkiurheilun, kalastuksen ja Lapin reissujen harrastaja. Isä toimi yrittäjänä yli 20 vuotta, toimittaen ihmisille koteja ja kesämökkejä. Pieksämäellä isän tunsivat kaikki, elleivät työn, niin isän moninaisten urheilukontaktien kautta. Viiden kilometrin matkan kotoa kaupunkiin isä ajoi Volvollaan käsi usein valmiiksi tervehdyksessä...

Isä rakasti lapsia. "Vehkalantien lettumestarina" touhutessaan ja selvittäessään väsymättä lasten kalastussiimoja hän oli parhaimmillaan. Kuinka olisimmekaan toivoneet, että isä olisi ehtinyt nähdä vielä mahdolliset tulevat lapsenlapsensa! Papan rooli olisi istunut isälle loistavasti. Me neljä olemme onnekkaita kun saimme vanhemmat, jotka ovat tehneet kaikkensa meidän eteemme. Joskus kyseenalaistaen, mutta aina täysillä luottaen, tukien ja rakastaen.

Se on paras perintö, jonka isä voi lapsilleen jättää.

Aina, iskä, sinua rakastaen,
esikoisesi Vimmu

[Kuvat Veeran ja Jarin ihanista kesähäistä 2005]